LOKIKIRJA

Käymme aamulla kaupoissa. Wilbertiltä putosi onkivehkeet veteen. Vikke ja Oona snorklasivat ja etsivät niitä yhdessä Wilbertin kanssa. Onneksi ne löytyivät.

Menemme Tobago Caysiin, sinne on vain tunnin parin matka. Olimme olleet poijussa puolituntia ja olimme nähneet jo kolme kilpikonnaa. Vesikameraan meni vettä ja se ei toimi enää. Toivottavasti löydämme jostakin matkan varrella uuden, ehkä Martiniquelta.

Menemme riutalle snorklaamaan. Kaikki kalat ovat siellä isompia ja niitä on paljon. Papukaijakaloja, Ocean surgeon, Bluehead, Threespot damselfis, Rock beauty, Foureye butterflyfish, snappereita, grunt, hogfish, Blue tang ja paljon muita. Kävimme illalla suomalaisten luona Spica veneessä kylässä. He lainasivat meille kameran ja toivottavasti saamme huomenna kilpikonnasta kuvan.

Walter tuo jo aamulla aikaisin banaanileipää, se on hänen äitinsä leipomaa ja tosi hyvää. Vikke käy aamulla riutalla kuvaamassa ja hän sai hyviä kuvia kilpikonnista, kaloista ja rauskusta. Kilpikonnia näkyy kaiken aikaa veneen ympärillä. Menemme iltapäivällä Navigolaisten kanssa maihin. Siellä asustaa paljon isoja leguaaneja ja maakilpikonnia. Snorklaamme ja Oona ja Vikke näkivät hain, ehkä Blacktrip shark. Siellä oli iso tonnikalaparvi, joka ui ihan lähelle veden rajaa. Tonnikalat olivat aika pieniä ja ne söivät pieniä kaloja pinnassa. Siellä oli iso barracuda, Balao, iso meritähti, värikkäitä kaloja ja tietysti kilpikonnia.

Navigolaiset tulivat kylään ja Vikke teki täytekakun meille. Oli mukava tavata heidät pitkästä aikaa ja juttua olisi riittänyt vielä pitempääkin.

Täällä tuulee paljon ja silti on paahtavan kuumaa. Yksi keulaköysi oli hankautunut poikki, onneksi oli kaksi köyttä poijussa.

Vikke lähti aamusta kanoottiretkelle viemään niittejä Cantanaan ja hän oli tavannut Walterin matkalla. Vikke oli sanonut hänelle, että meidän veneestä on banaanileipä loppu. Söimme sen kaiken eilen illalla tanskalaisten kanssa. Walter kävi erikseen tuomassa meille banaanileipää.

Maria kertoi eilen ruotsalaisesta, joka oli lähtenyt etelämpänä kumiveneellä eli dingillä liikkeelle. Perämoottori ei ollut käynnistynyt ja hän ei ollut jaksanut soutaa takaisin veneelle. Ruotsalainen oli lillunut merellä pari päivää, ennen kuin kalastajat olivat löytäneet hänet. Kalastajat olivat Venezuelasta laittomasti kalastamassa ja he hinasivat ruotsalaisen toisen kalastajan luokse. Ruotsalainen oli päässyt vihdoin takaisin omalle veneelleen neljän päivän seikkailun jälkeen.

Täällä on nyt paljon veneitä tanskasta, ruotsista, suomesta ja norjasta. Muuten veneitä on aika vähän aikaisempaan vierailuun verrattuna.

Täällä on matalassa vedessä niin paljon katsottavaa, että pulloilla sukeltaminen on jäänyt vähiin. Kaikkien kamojen pukemisessa tulee niin kuuma ja hiki. Snorklaamaan pääsee niin helposti. Täällä Tobago Cayssa ei saa edes sukeltaa ilman opasta.

Veneen ympärillä on kilpikonnia ja niitä voi nähdä useammankin yhdellä kertaa. Kävimme riutalla snorklaamassa ja Vikke näki parimetrisen riuttahain, Caribbean reef shark. Kävimme vielä dingillä ajelemassa alueella, mutta emme nähneet sitä uudestaan.

Tänään on tuulinen päivä ja viime yönä satoi. Siirrymme saaren toiselle puolelle ankkuriin. Olimme iltapäivällä rannalla pelaamassa. Tanskalaisilla oli mukana viikinkipeli ja me veimme petankin. Pikkuhiljaa väkeä tuli lisää, Navigolaiset ja AmigoX:n porukat ja heidän vieraansa, englantilaiset Spruce-veneestä ja heillä oli mukana poika ja tämän vaimo ja ruotsalainen nuoripari. Osalla oli mukana pientä purtavaa ja meillä oli hyvin hauska iltapäivä. Englantilainen pariskunta, Andy ja Sue, on sama, jonka tapasimme Gomerassa kävelyretkellä. He ovat jääneet aikaisin eläkkeelle ja ovat purjehtimassa pohjoiseen.

Alkuyöstä tuuli vielä aika reippaasti, mutta aamuyö oli rauhallinen. Eilen ja yöllä tuuli niin paljon, että akut ovat ihan täynnä. Syötimme aamulla pieniä mustia lintuja. Ne ovat niin kesyjä, että tulevat ottamaan leipää kädestä.

Oona ja Vikke käyvät viemässä lounaan jälkeen Majan takaisin omalle veneelle. Me siirrymme Canouaniin muutamaksi päiväksi. Säätiedotus on luvannut kovia tuulia ensi viikon puoleen väliin asti ja Tobago Cays on tuulinen paikka jo nyt.

Oona ja Vikke kävivät pelastamassa Canouanissa yhden englantilaisen veneen airot, kumivene oli kääntynyt ylösalaisin ja airot kelluivat meidän venettä kohti. Vikke kävi tarkistamassa mooringin ja sen pitäisi olla ok. Täälläkin tuulee puuskissa aika rivakasti. Vähän ylempänä on tyynempi paikka ja siirrymme sinne kohta.

Illalla Wilbert ja Navigolaiset tulevat meille kylään nauttimaan lasillisen Port viiniä ja Oonan tekemiä lettuja.

Wilbert on käynyt kalassa ja tuo meille isoja kaloja iltaruuaksi. Hän tulee istumaan iltaa ja kertoo saaren elämästä ja omista seikkailuistaan. Wilbert on kiertänyt aikanaan veneellä paljon Karibian saaria. Välillä hän innostuu puhumaan politiikkaa. Täällä on pyrkimässä valtaan kaveri, joka haluaa lainata ihmisille rahaa. Wilbert sanoi, että jos joku ei pysty maksamaan lainaa takaisin, kaveri tulee ja sanoo, että tämä talo tai nämä maat ovat minun. Palkkataso on täällä alhainen, esim hotellin työntekijät saavat noin 500-550 karibian dollaria kuukaudessa, alta 150,- euroa. Heillä on töitä 6 päivää viikossa. Hintataso on kaupassa monissa tavaroissa korkeampi kuin Suomessa, banaanit ovat halpoja. Luulenpa, että paikalliset eivät osta aamiaismuroja, sipsejä ja muita vastaavia ylellisyystavaroita täällä.

Aamupäivällä Oona ja Vikke käyvät kaupassa. Siirrymme mooringista vähän matkan päähän ankkuriin. Pitkin päivää on ohjelmassa snorkailua ja uintia. Kuuntelemme illalla kotimaista musiikkia kaseteilta. Meillä on rauhallinen ilta pitkästä aikaa.

Ostamme aamulla Cleniltä kalaa lounaaksi. Clen on ollut aikaisemmin Raffels yhtiöllä töissä. Hän oli saanut töissä tärskyn päähänsä ja oli ollut pari viikkoa kotona. Yhtiö oli vähentänyt kahden viikon palkan, eikä työterveyshuollosta tietoakaan. Raffels on iso työllistäjä saarella. Sen omistaa italialainen Sarasin ja rannan hotellivieraat ovat pääasiassa italialaisia. Clen ei ole enää yhtiöllä töissä, hän kalastaa harppuunalla ja myy kalat pääasiassa veneilijöille.

Lähdemme aamupäivästä purjehtimaan kohti Beguiaa. Menemme ensin Friendship Bayhin, mutta siellä on niin iso maininki, että jatkamme matkaa Admiralty Bayhin. Käymme illalla maissa Navigolaisten kanssa. Rannalla on hyvä nettiyhteys meksikolaisravintolassa.

Oona ja Vikke kalastavat pilkillä veneestä. Kalat näkyvät hyvin, kun niitä katsoo taskulampulla. Vikke saa yhden kalan veden rajaan asti, mutta meidän pilkin koukut ovat liian pieniä.

Täältäkin saa banaanileipää. Veneen viereen tuli kaveri surffilaudalla. Hän istuu siinä ja meloo. Hänen nimensä on Bob ja hänellä on hedelmiä myytävänä muoviämpärissä. Nämä kauppiaat ovat ystävällisiä ja hillittyjä.

Vikke ja Michael lähtivät sukeltamaan. Michaelilla on kelluva kompressori, johon saa liitettyä kaksi ilmaletkua. Ilmaletkut riittävät kymmenen metrin syvyyteen. Michael löysi kivikosta hummerin ja sai lassottua sen ylös. Hummeri painoi neljä kiloa ja oli aika vonkale. Söimme illalla Navigon veneessä illalliseksi hummeria ja Marian tekemää herkullista keittoa. Saksalainen yksinpurjehtija, Bernd, oli myös veneellä. Hänellä oli ollut mielenkiintoinen ylitys. Autopilotti oli mennyt rikki puolessa välissä ja hän oli ohjannut käsin loppumatkan. Hän oli pannut veneen piihin muutamaksi tunniksi, jotta hän sai syötyä ja nukuttua vähän. Oli kuulemma ollut aika rankka matka. Hänen vene on katamaraani nimeltään Traumjäger.

Vikke onkii meille veneestä lounaskalan, Caribe fish. Lähdimme puoliltapäivin sukeltamaan Navigolaisten kanssa. Me sukelsimme Marian kanssa kompressorin kanssa. Se oli mielenkiintoinen kokemus. Olimme Devils Tabelilla ja siellä oli toisinpaikoin niin kova virtaus, ettei oikein tahtonut päästä eteenpäin.

Iltapäivällä lähdimme Marian ja Berndin kanssa kävelylle. Kävelimme Friendship Bayhin ja takaisin. Oona oli veneellä Viken ja Maijan kanssa. Tulimme illalla blues-paikkaan kuuntelemaan musiikkia ja lukemaan sähköpostit.

6.2.2010 Bequia, Admiralty Bay

Käymme kaupoissa aamupäivällä Navigolaisten kanssa. Malte saa oman ruohohatun, johon myyjä tekee vielä heinäsirkan, linnun, kalan ja antennin. Myyjä on italialainen, joka tekee suomalaisella puukolla ruohosta kaikenlaisia esineitä. Hän on taitava. Tämä on sama paikka, josta Oona ja Vikke ostivat viimeksi hatut ja Vikke osti berinbaum soittimen.

Oona ui ja leikkii Majan ja Celesten kanssa. Celeste on myös tanskalainen. Tytöt lähtevät Celesten veneelle paistamaan kakkua. Kysyin Oonalta kuinka kyläreissu oli sujunut ja Oona sanoi, että hyvin. Celeste puhuu hyvää englantia.

Veneelle ui kolme paikallista lasta, yksi neljätoistavuotias tyttö ja kaksi poikaa, toinen kymmenen ja toinen kahdeksan. Yksi pojista oli innokas kalastamaan ja kysyi heti saako hän kalastaa meidän kalavehkeillä. Lapset pyysivät mehua ja leipää. Juttelimme aikamme ja lapset leikkivät kanootilla. Kun pyysin heitä lähtemään kotiin syömään lounasta, he sanoivat, ettei kotona ole mitään syötävää. Sen jälkeen alkoi rahan pyytäminen. Vikke kävi viemässä lapset rannalle takaisin kumiveneellä. Vähän ajan kuluttua lapset uivat Navigon veneeseen ja seuraaviin veneisiin.

Käymme Marian kanssa iltapäivällä sukeltamassa läheisellä rannikolla. Näin mureenan ja monta muuta tuttua värikästä kalaa. Tällä kertaa ei ollut kovia virtauksia ja sukellusreissu oli mukava.

7.2.2010 Bequia, Admiralty Bay – St Vincent, Wallilabou

Purjehduspäivä, sopiva 8-10 m/s tuuli vei meidät Bequiasta Wallilabouhun. Jäimme Rosien Rock Side Cafeen mooringiin. Franklin tuli veneelle katsomaan meitä. Lähdimme kävelylle ja kävimme hoitamassa tullin. Paluumatkalla ostimme kaakaomassaa, jota täällä juodaan kahvin tilalla. Franklin kertoi, että hän on Johnny Deppin merirosvoelokuvissa näyttelemässä. Hän on kalastajana merellä ja mukana kohtauksessa, jossa kuningatar kidnapataan. Käymme paluumatkalla Franklinin siskon luona ja siskon tyttö laittaa Oonalle uudestaan otsatukan kiinni.

8.2.2010 St Vincent, Wallilabou – St Lucia, Rodney Bay

Lähdimme aamusta kohti St Luciaa. Vikke näki matkalla jättikilpikonnan. St Vincentin pohjoispäässä oli kovia virtauksia. Purjehduspäivä oli mukava. Ostimme aamulla lähtiessä tonnikalan. Laitoin siitä fileet jääkaappiin ja keitin päästä ja ruodoista liemen. Olimme matkalla aika kallellaan ja liesi jäi jumiin, niin että osa liemestä valui lieden kautta hyllylle, aika sotku.

Tulli ja satamatoimisto olivat jo kiinni kun tulimme satamaan. Täytyy käydä aamulla hoitamassa paperiasiat. Rodney Bayn marinassa on lämmin vesi suihkussa. Olipas virkistävää käydä kunnon suihkussa pitkästä aikaa. Oona kävi uima-altaalla uimassa. Rannassa on baari, jonka edustalla on makeavesi uima-allas. Satamassa on ravintoloita, baareja ja kauppoja, tämä on ihan erilainen paikka kuin esim. Canouan ja Wallilabou.

9.2.2010 St Lucia, Rodney Bay – Martinique, Le Marin

Muistimme laittaa hyttysverkot yöksi ja nukuimme hyvin rauhallisessa ponttonilaiturissa. Vikke vaihtoi aamulla öljyt ja huolsi konetta. Otamme täältä vettä tankin ja juoma-astiat täyteen. Täällä on hyvä juomavesi. Vesi on saarella vähissä. Jos letkun päähän laittaa suodatinpatruunan, paine ei enää riitä ja veden tulo loppuu kokonaan. Naapuriveneessä on ystävällisiä kanadalaisia. He kuljettavat Kanadan länsipuolelta veneen Grenadiineille ja Grenadiineiltä toisen veneen takaisin Kanadaan. Lähdemme puolenpäivän aikaan ja meillä on hyvä 10-12 m/s tuuli. Menemme Le Mariniin yöksi ankkuriin. Täällä on hyvä pohja, jossa ankkuri pitää hyvin.

10.2.2010 Martinique, Le Marin

Oonalla on tänään koepäivä. Aamusta alkaa matematiikankoe ja iltapäivällä englannin koe. Illasta harjoittelemme vielä englannin sanastoa. Oona ymmärtää hyvin englantia. Käymme illalla kaupassa. Täällä on LeaderPrice-kauppa, josta saa suht edullisesti ruokatavaroita. Hintataso nousee kuulemma mitä pohjoisemmaksi menemme. Ostamme maitoa ja säilykkeitä varastoon. Illasta tuuli tyyntyy ja meri on aivan tyyni.

11.2.2010 Martinique, Le Marin

Vikke kiipeää mastoon ja asentaa uuden VHF-antennin. Oona tekee aamusta englannin toisen kokeen ja muita koulutehtäviä ahkerasti. Laitan ruokatavaroista luettelot ajan tasalle. Menemme rantaan ja Oona ruokkii kissat. Käymme McDonaldsissa hampurilaisilla, tuli ihan kotoinen olo. Tuuli tyyntyy illaksi ja yöllä on vähän kuuma nukkua.

Veneen kansi on ihan hienon hiekkapölyn peitossa. Tankkaamme aamusta veneen ja otamme bensaa kumivenettä varten. Diesel maksaa täällä 0,96/litra ja bensa 1,20/litra. Käymme kaupoissa ja siirrymme Saint Annen edustalle ankkuriin. Illalla kadulla etenee karnevaalikulkue, mutta kuuntelemme musisointia vain veneeltä.

Purjehdimme päivällä saaren pohjoisosaan. Meillä on mukava 8 m/s myötätuuli ja matka sujuu hyvin.

St. Pierre on Mt. Pelée -tulivuoren juurella. Tulivuori purkautui 1902 ja kaupunki tuhoutui. St. Pierre oli siihen aikaan saaren kulttuuri-, kaupallinen ja sosiaalinen keskus. Paikkaa kutsuttiin Karibian Pariisiksi. Tarinan mukaan tulivuori antoi paljon ennusmerkkejä tulevasta purkauksesta, mutta kuvernööri ei uskaltanut evakuoida Martiniquen kaupallista keskusta. Hän toivoi epätoivoisesti ongelman häviävän itsestään. Noin 30.000 ihmistä menehtyi tulivuoren purkauksessa. Satamassa on paljon hylkyjä. Melkein kaikki laivat, jotka olivat satamassa, upposivat. Ainakin yhden laivoista tiedetään ehtineen tarpeeksi kauas merelle pahinta tuhoa. Kävimme kylällä kävelyllä. Rannan hiekka on hyvin tummaa. Hyvin samanlaista kuin oli Wallilaboussa. Keskustassa on kirkko 1600 –luvulta. Kirkosta säilyi tulivuoren purkauksessa ensimmäinen kerros ja se on restauroitu 1923-1924. Kirkon ylemmät kerrokset olivat alun perin koristeellisemmat.

Meillä on mukava 7-10 m/s myötätuuli koko purjehduksen ajan. Menemme mooringiin. Täällä ei ole varsinaisia dingi-poikia vaan Indian Rivers guides –järjestön veneet auttavat ja keräävät mooring-maksut. He järjestävät veneilijöille retkiä ja opastettuja kierroksia. Paikalliset yrittäjät ja Indian Rivers Guides –oppaat järjestävät alueella vartiointia läpi yön ja paikka on turvallinen. Menemme illalla Big Papa’s ravintolaan grillijuhliin. Nyt on karnevaaliaika ja kaikki juhlivat läpi yön. Täällä ovat karnevaalimaanantai ja –tiistai vapaapäiviä. Me menemme jo kymmenen aikaan nukkumaan, mutta rannalta kuuluu karvevaalihumu seuraavaan päivään asti.

Tänään selvisi, mistä veneen kannelle tullut hiekkapöly oli peräisin. Tulivuori oli purkautunut Montserrat –saarella ja pöly oli tulivuoren pölyä. Pöly oli noussut 15 kilometrin korkeuteen ja tuuli oli kuljettanut sen Martiniquelle asti.

Tänään sataa pitkästä aikaa. Se on hyvä, puhdistaa vähän venettä. Vikke käy Oonan kanssa aamupäivällä tullissa. Menemme koko porukka iltapäivällä katsomaan karnevaalihumua. Kadun varret ovat täynnä popcornin, kanankoipien, sokeriruo’on ja namien myyjiä. Varsinainen karnevaalikulkue on aika lyhyt. Iso rekka, josta kuuluu musiikki ja sen edellä ihmiset tanssivat. Täällä ei ole varsinaisia karnevaaliasuja. Muutamat ovat tehneet muovipusseista leikatuista suikaleista karnevaalipuvut ja laittaneet naamarin päähän. Osa puvuista on hyvinkin värikkäitä, yksi muistutti ihan pääsiäistipua. Suurin osa puvuista ja naamareista oli monsterityyppisiä.

Kävimme illalla auringonlaskun aikaan AmigoX:ssä drinkillä. Ole tekee hyviä Rommi puncheja. Heillä oli viisihenkinen perhe Tanskasta mukana. Perhe purjehtii Beritin ja Olen mukana Martiniquelta Guadeloupelle pari viikkoa ja he lentävät Guadeloupelta takaisin Martiniquelle ja takaisin Tanskaan.

Dominicalla on seitsemän tulivuorta. Hiekka on täällä hyvin tummaa. Vene keinuu koko yön aika lailla.

Tänään siirrymme 16 mailia pohjoiseen. The Saintes –saaret ovat pieniä ja rauhallisia. Menemme Ilet à Cabritin edustalle ankkuriin. Vikke lähtee käymään tullissa, mutta tulli oli ollut kiinni, karnevaalitiistai. Vikke ja Oona näkivät snorklatessaan kuolleen mureenan. Sillä oli ollut iso kala puoliksi syötynä suussa. Täällä on kirkas ja puhdas vesi.

Leivomme Oonan kanssa ruisleipää ja pullaa. Piti soittaa Anulle ja kysyä pullataikinan aineille suhteita. Kotona on kaikissa vehnäjauhopusseissa pullataikinan ohje ja aineet on helppo tarkistaa. Meillä ei ollut täällä enää yhtään suomalaista jauhopussia. Illalla herkuttelemme laskiaispullilla, joissa on mansikkahilloa ja kermavaahtoa. Olipas hyvää.

Tuuli tyyntyy yöksi ja tämä on hyvä paikka nukkua. Täällä ei ole isoja maininkeja.

Vedentekokone lopetti toiminnan. Vikke vaihtaa siihen sulakkeen ja suodattimen, taas toimii. Sähköinen ankkurin nostin ei toimi, Vikke nostaa ankkurin käsin. Monessa muussakin veneessä näkyy olevan käsikäyttöiset ankkurin nostimet.

Tuulen suunta on ollut pääasiassa idästä tai kaakosta. Saaret muuttavat jonkin verran tuulen suuntaa.

Näimme kilpikonnia. Täällä on kalastajia, he onkivat pohjaongella. Vettä on 50-60 metriä ja kalaa näyttää tulevat.

Ankkuripaikka on tuulinen ja veneet pyörivät kaiken aikaa miten sattuu. Tuulta on välillä yli 10 m/s. Muuten tuuli on hyvä juttu, kannella on varjossa ihan hyvä istua.

Saimme Daanilta sähköpostia. Daan on se poika, joka liftasi uimalla meidän veneeseen ja pyysi kyytiä Lissabonista Kanarian saarille. Daan oli päässyt Surinamiin, Paramaribo. Liftausmatka Hollanista Surinamiin kesti 98 päivää. Hän pääsi Las Palmasista ihan uuden katamaraanin kyytiin. Katamaraani oli ranskalainen ja se oli matkalla Ranskasta Miamiin. Daanilla ja muulla miehistöllä oli ollut välillä tukalat paikat. Veneen omistaja oli alkoholisti ja kun keli oli ollut vähän kovempaa, hän oli soitellut entisille vaimoille ja sanonut, että jos ”meri ottaa niin meri ottaa.” Daan ja muu miehistö arveli, että omistajalla oli itsemurhataipumuksia. Daan oli jäänyt kyydistä Sint Maartenilla. Hän sai sieltä jatkokyydin rahtilaivaan. Daan oli kerran ryöstettykin matkalla. Surinamissa hän asuu tyhjässä huvilassa. Talo on ollut tyhjillään pari kolme vuotta ja omistaja oli antanut Daanille luvan asua siellä. Annoimme Daanille kattilalautasen ja hän kertoi, että se ollut tarpeen. Hän kokkaa sillä ruuat talossa. Hollannissakin on kuulemma ollut oikea kunnon talvi tänä vuonna.

Purjehdimme päivän. Jolly Harbourissa on hyvin varusteltu marina. Sisääntulo ja satama-alue ovat matalaa. Marinassa on lämmin vesi suihkussa ja lähellä on hyvin varusteltu supermarketti. Täällä on paljon amerikkalaisia.

Viemme aamusta pyykit pesulaan. Käymme samalla hoitamassa paperiasiat. Ensin menimme tulliin, tullin jälkeen maahantuloviranomaisten luo, uudestaan tulliin ja sen jälkeen satamatoimistoon maksamaan. Onneksi kaikki kolme toimistoa olivat vierekkäin samassa rakennuksessa. Menimme marinan toimistoon hoitamaan veneelle laituripaikan. Laitoimme illalla veneen ensimmäiseen sopivalta tuntuvaan laituripaikkaan. Aamulla kaveri tuli avaamaan vesihanan ja sähkön. Hän sanoi että meidän paikka on tuplahintainen verrattuna viereiseen paikkaan. Paikoissa oli se ero, että meillä oli laituri myös veneen sivussa, naapuripaikassa oli kulku vain keulan kautta. Vaihdoimme paikkaa viereiseen laituripaikkaan, me kuljemme veneeseen joka tapauksessa keulan kautta.

20.2.2010 Antigua, Jolly Harbour

Täällä nukkuu yöt hyvin, vene ei keinu ollenkaan. Oona näki aamulla ison rauskun. Vikke korjasi ankkurivinssin, siitä oli yksi johto irti, nyt toimii taas. Perämoottorista meni jäähdyttimen siipipyörä rikki. Onneksi läheisestä venetarvikeliikkeestä löytyi melkein samanlainen siipipyörä. Vikke viilailee ja hioo. Ei tule vielä tarpeeksi painetta, täytyy jäädä tänne vielä maanantaihin. Maanantaina ovat taas tarvikeliikkeet auki.

Käymme läheisellä uima-altaalla uimassa.

21.2.2010 Antigua, Jolly Harbour

Täällä rannassa on aidatun alueen sisäpuolella marina, kasino, ostoskeskus, golfkenttä, paljon erilaisia kauppoja ja amerikkalaisia. Kävimme kävelyllä läheisessä kylässä. Siellä oli jo toisen näköistä. Siellä on aaseja, kissoja, koiria, kanoja, kolibreja ja tietysti liskoja. Osa taloista on hyvin hoidettuja, osa vähän huonommassa kunnossa.

Sataman sisääntulo on pitkä ja matala. Rannalle on rakennettu paljon taloja, joissa on kaikissa oma venepaikka. Tapasimme yhden saksalaisen rouvan. Heillä on lapset tarhassa ja he viipyvät täällä muutaman kuukauden. Heillä on vene rannan yksityislaiturissa ystävän luona.

Marinan vesi on hyvää ja kohtuu hintaista, tankkaamme säiliöt täyteen. Antigualla on virallisena valuuttana karibian dollarit, mutta esim. marinan hinnasto on USA:n dollareissa.

22.2.2010 Antigua, Jolly Harbour – Antigua, Deep Bay

Marinan vesi on hyvää ja kohtuu hintaista, tankkaamme säiliöt täyteen. Antigualla on virallisena valuuttana karibian dollarit, mutta esim. marinan hinnasto on USA:n dollareissa.

Deep Bayssä on snorklaussyvyydessä hylky. Tällä kertaa vesi oli niin sameaa, että siellä näki vain puolimetriä ja jätimme snorklaukset väliin. Olisiko Montserratin tulivuoren tuhkat vielä vaikuttamassa veden sameuteen. Siinä näkyi vaaleita hituleita. Montserrat on aika lähellä ja siinä näkyi vielä tänään savua.

Rantavedessä näkyy kymmenkunta pelikaania kalastamassa. Ne saavat kaloja jokaisella syöksyllä. Fregattilintuja näkee päivittäin. Menimme rannalla olevan mäen päälle katsomaan auringonlaskua. Vikke ja Oona näkivät auringon viimeisen valon, vihreän hetken. Tapasimme ryhmän amerikkalaisia, he ovat iloista ja ystävällistä väkeä. He ovat kahden viikon reissulla vuokraveneellä. Jolly Harbourissa oli Horizonin vuokraveneyritys, jolla oli tarjolla erilaisia veneitä. He lensivät Marylandista San Juaniin ja sieltä jatkolennolla Antigualle. Antiguan lentokentälle laskeutui paljon koneita ja liikenne tuntui vilkkaalta.

23.2.2010 Antigua, Deep Bay – Newis, Oualie Bay

Leppoiset tuulet jatkuvat. Saimme päivällä 1-2 kiloisen tonnikalan koukkuun. Vikke rupesi kelaaman sitä sisälle. Yks kaks kala tuntui hyvin voimakkaalta ja veti siimaa ulos ja jarrut rupesivat vinkumaan. Pinnassa näkyi metrinen kala. Sitten siima rauhoittui. Vikke kelasi siiman sisään ja meillä oli jäljellä enää kalan rippeet. Jokin iso kala oli napannut meidän tonnikalasta 2/3 osaa kertapuraisulla. Että näinkin voi käydä. Kalasta tuli vielä meille kertasyönnille sopiva soppa.

Oualie Bay on suojainen paikka ja tuuli tyyntyi illasta. Täältä löytyi hyvä ilmainen netti.

24.2.2010 Newis, Oualie Bay – Saint Barthelemy, Baie St. Jean – Ile Fourchue

Tänään oli lounaistuuli, se sopi meidän tämän päivän purjehdukseen oikein hyvin. Tulimme Newiksestä lähes pohjoista kohti koko matkan. Olemme saaren pohjoispuolella, jonkin verran tuulee ja keinuttaa. Rannassa on hotelli ja asutusta. Ranta on hiekkaranta ja ankkuri pitää hyvin.

Oona rakensi koiraystävälle oman sopen. Oona laittoi koiralle taulun seinälle, ruokakipon ja ruokaa, korurasiasta tuli pöytä ja koira sai vielä oman kirjankin. Oona leikkasi paperista suikaleita ja niittasi ne yhteen, sen jälkeen hän kirjoitti kirjaan tarinan.

Illalla tuli iso sadekuuro, se putsasi hyvin veneen kannen. Olimme ensin paikassa, joka on suojainen etelätuulella. Tuuli kovenee ja kääntyy illalla koilliseen. Lähdemme toiseen ankkuripaikkaan kymmenen aikaan illalla. Ile Fourshuessa on muutama poiju. Paikka on aivan tyhjä ja olemme ainoana veneenä lahdella. Tämä on luonnonsuojelualuetta.

25.2.2010 Saint Barthelemy, Ile Fourchue – St Martin, Philipsburg

Oona laittoi aamiaiseksi paistettuja munia ja pekonia, oli hyvää pitkästä aikaa. Kävimme snorklaamassa, rannassa on paljon isoja papukaijakaloja ja muita värikkäitä kaloja. Oli mukava aamu. Ajamme koneella tunnin matkan Philipsburgiin. Tämä on verovapaa alue. Käymme kaupungilla ostoksilla. Paikka on hyvin vilkas viiteen asti. Viideltä hiljenee, kun risteilyalukset lähtevät rannasta. Lähes kaikki paikat menevät kiinni viideltä. Tapasimme s/y Elainen Kallen ja Helinän, oli mukava jutella pitkästä aikaa suomalaisten kanssa.

Yövymme tankkauslaiturissa, marinassa ei ole varsinaisia vieraspaikkoja. Täällä on monella veneellä nostimet laituripaikassa. He nostavat veneet ylös joka kerta, kun tulevat satamaan.

26.2.2010 St Martin, Philipsburg – St Martin, Simpson Bay

Yöllä oli kuuma ja hyttysiä. Siirrymme Simpson Bayhin, hollantilaisten puolelle. Hoidamme tullin ja maahantulon Simpson Bayssa, oli paljon helpompaa. Hintataso täällä on kohtuullinen, ensimmäinen paikka pitkästä aikaa, jossa saa kuppilassa oluen eurolla. Kiertelemme kaupoissa ja kylällä.

Olemme menossa Dominikaaniseen tasavaltaan maaliskuussa, Natalia ja Maire tulevat sinne. Olin tutkimassa Dominikaanisesta kertovia kirjoja kaupassa, kun kanadalainen nainen tuli juttelemaan. He olivat olleet juuri viikon siellä ja oli ollut hyvä paikka käydä.

Tapasimme puolalaisen s/y Lalan perhettä. He ovat asuneet Kanadassa viimeiset 20 vuotta ja ovat nyt kiertämässä Karibian saaria.

27.2.2010 St Martin, Simpson Bay

Vaihdamme päivällä vähän sisemmälle lahdessa, löysimme hyvän paikan. Vikke löysi ankkuria tarkistaessaan poijupainon ja ihmetteli miksi siitä oli katkaistu köydet. Vähän ajan kuluttua tuli pieni moottorivene ja sanoi, että tämä on hänen paikka. Hänellä oli vene poijussa, mutta joku katkaisi köydet ja hänen täytyy laittaa ne uudelleen. Siirsimme veneen taas uuteen paikkaan.

Käymme kylillä päivällä. Löysimme hyvän nettipaikan, Lagoon Marinan baari. Hyvä yhteys ja happy hour, olut maksaa yhden taalan eli noin 0,70/pullo. Vikke joi viisi olutta ja oli onnellinen, baarissa 3,50 euroa koko satsi. Rento paikka muutenkin, tarjoilijat siirtyvät asiakkaiksi vuoron loputtua.

28.2.2010 St Martin, Simpson Bay

Yöllä on tyyntä. Täällä ulkolahdessa ei ole ihan niin kuuma kuin sisällä marinassa. Kävimme päivällä katsomassa s/y Helenan porukkaa. He olivat saaneet 20 kiloisen doradon Dominikaanisen tasavallan edustalta. Helena on lähdössä Azoreille muutaman päivän päästä.

Kävimme tapaamassa s/y Kastehelmen Mailaa ja Heikkiä. He ovat menossa etelän suuntaan.

1.3.2010 St Martin, Simpson Bay

Oona tekee koulutehtävät ja lähdemme käymään kylillä. Vikke ja Oona pesevät veneen pohjan taas välillä. Pohjaan tulee äkkiä levää.

2.3.2010 St Martin, Simpson Bay

Lähdemme aamusta Lagoon Marinaan pyykille, 3,-$/koneellinen. Meitä ennen oli jo pitkä jono, pyykillä menee koko aamupäivä.

Kovasti odotetut vieraat, Merja ja Olli s/y Fågel Blåsta tulevat meille illaksi. He toivat tuliaisina hollantilaista salmiakkia ja kotimaisia hapankorppuja. Söimme illalla vielä mannapuuroa iltapalaksi. Leppoista tarinaa riittää ja aika kuluu siivillä.

3.3.2010 St Martin, Simpson Bay

Vaihdetaan Merjan ja Ollin kanssa karttatietoja. He olivat olleet BVI:llä, British Virgin Island, pari viikkoa vieraiden kanssa. Me olemme menossa sinnepäin ja oli mukava saada vinkkejä hyvistä ankkuri- ja snorklauspaikoista. Lounastamme päivällä perunamuusia ja poronkäristystä, nyt on ollut suomalaista seuraa ja ruokaa.

4.3.2010 St Martin, Simpson Bay – Saint Barthelemy, Ile Fourchue

Käymme Merjan ja Ollin kanssa kaupassa ja hoitamassa tulliasiat. Täällä on iso Heineken –regatta ja merellä on paljon veneitä.

Lähdemme tullin jälkeen ja parin kolmen tunnin moottorilla ajon jälkeen olemme Ile Fourchuessa. Se on luonnonsuojelualuetta, puhdas vesi ja värikkäitä kaloja. Käymme snorklaamassa. Merja keittää Kultamokkakahvit ja tarjoaa herkulliset muffinssit. Pidämme auringon laskiessa omat grillijuhlat rannalla. Ostimme päivällä kaupasta hyvää tulista makkaraa. Rannalla ei ole ketään muita kuin me.

5.3.2010 Saint Barthelemy, Ile Fourchue – British Virgin Islands, Tortola

Käymme aamupäivällä snorklaamassa. Merja ja Olli lähtevät jatkamaan matkaa etelään ja me pohjoiseen. On ollut tosi mukavaa ja rentouttavaa näinä parina päivänä Merjan ja Ollin seurassa. Toivotamme heille hyvää matkaa, heidän reissunsa kestää vähän kauemmin kuin meidän, ehkä viisi vuotta.

Iltapäivällä nostamme purjeet ja matka kohti Neitsytsaaria alkaa.

6.3.2010 British Virgin Islands, Tortola

Olemme perillä iltapäivällä. Purjehdus oli aalloton ja rauhallinen, 4-8 m/s etelä- ja lounaistuuli, hiukan vastaista ja välillä sivutuulta. Menemme marinaan kahdeksi yöksi, säätiedot lupailevat kovia tuulia lähiajoiksi.

Täällä sataa kaatamalla. Nyt olemme niin pohjoisessa, että ensimmäisen kerran näkyi salamoita ja kuului ukkosen ääni. Pimeä tulee illalla vähän myöhemmin kuin aikaisemmissa saarissa.

Suihkut ovat hotellin puolella. Suihkussa on ilmastointi ja siellä on jo lähes kylmä, onneksi tulee lämpöistä vettä.

7.3.2010 British Virgin Islands, Tortola

Tänään on satanut koko päivän. Vikke pesi venettä aamupäivällä. Tulee huuhdeltua vene kerrankin kunnolla. Tänään oli ensimmäinen päivä, kun oli pitkät housut jalassa ja villatakki päällä Karibian puolella.

8.3.2010 British Virgin Islands, Tortola – Puerto Rico, Spanish Virgin Islands, Vieques

Täällä on vene nimeltään Impossible Dream. Geoff Holt yksinpurjehti Atlantin yli katamaraanilla ja istuu pyörätuolissa. 25 vuotta sitten, hän oli ollut 18 vuotiaana miehistössä veneessä Neitsytsaarilla. Hän oli hypännyt matalaan veteen uimaan, hänen nikamat murtuivat ja hän halvaantui rintakehästä alaspäin. Hänellä on ollut avustaja mukana huolehtimassa pesuista ja muista henkilökohtaisista asioista. Avustaja Susanna on 28 vuotias, selkävammoihin erikoistunut hoitaja, eikä hänellä ole purjehduskokemusta ollenkaan. Geoffilla on käsivoimistakin jäljellä enää 40 %, mutta hän oli hoitanut varsinaisen purjehduksen yksin. Tahto tekee ihmeitä.

Purjehdimme päivän sivumyötäisessä, 8 m/s tuulessa. Päivä on pilvinen, mutta ei onneksi sada. Tänään oli mukavan viileä päivä, kannella ei ollut kuuma ja pystyin virkkaamaan.

Vikke laittoi pyydykset veteen ja saimme 1,5 – 2 kiloisen Kingfishin. Kalan liha on vaaleaa.

Saavumme Vieques -saaren eteläpuolelle neljän jälkeen ja vielä ehtii snorklata ja uida ennen pimeää. Vesi on puhdasta ja kirkasta. Isla Chivan vieressä oli kolme poijua. Kun vedin poijuköyttä ylös, siinä oli pieniä simpukoita. Simpukat viilsivät pieniä haavoja käteen. Saaren rannassa on kilometrien mittainen hiekkaranta ja muutamia ihmisiä. Yö oli hyvin rauhallinen. Vieques -saaren rannoilla on useita suojaisia ankkuripaikkoja. Kylän rannalla näkyi viisi purjevenettä ankkurissa, muuten saaren rannoilla näkyi vain muutama vene.

9.3.2010 Puerto Rico, Spanish Virgin Islands, Vieques – Puerto Rico, Punta Salinas

Purjehdittiin päivä, Vikke lakkasi venettä. Rannikkovartiosto ilmoitti useamman kerran päivällä kanavalla 16, että kaksi ihmistä oli pudonnut mereen. Vahdimme tarkasti merta, mutta ei löytynyt mitään. Punta Salinas on hurrican hole, suojapaikka hurrikaanikaudella. Marinassa ja sen edustalla on paljon veneitä, jäämme vähän kauemmas ankkuriin.

10.3.2010 Puerto Rico, Punta Salinas – Dominikaaninen tasavalta, Boco de Chavon

Yö oli rauhallinen ja nukuimme hyvin. Lähdemme jo kolmen aikaan yöllä jatkamaan matkaa. Meillä on yön yli purjehdus edessä ja tavoitteena on päästä La Romanaan huomenna valoisan aikaan.

11.3.2010 Puerto Rico, Punta Salinas - Dominikaaninen tasavalta, Boca de Chavon

Taivaalle alkoi illalla kertyä synkkiä mustia pilviä. Yöllä satoi, mutta onneksi ne olivat tavallisia sateita. Tuulta oli riittävästi ja pääsimme purjeilla suurimman osan matkaa.

Saavuimme La Romanaan puolen päivän jälkeen. La Romanassa voi hoitaa tulli- ym muut viralliset asiat, mutta ensi kerralla menemme suoraan Boca de Chavoniin, Casa de Campoon. La Romanassa on pieni laiturinpätkä joen länsipuolella. Menimme kylkikiinnitykseen kolmanneksi veneeksi. Veneeseen tuli laivaston mies, joka on ilmeisesti päävastuussa tulomuodollisuuksista. Veneessä kävivät myös tullimies ja maahantuloviranomainen. Viralliset maksut olivat 43,- dollaria veneeltä ja 10,- dollaria per henkilö. Muista maksuista ei tullut kuitteja. Olimme jo irrottamassa köysiä, kun veneen viereen tuli vielä yksi kaveri paperinipun kanssa. Minulle jäi vähän epäselväksi, mikä tämä viimeinen paperintäyttäjä oli. Hän pyysi lapun täyttämisestä 20 dollaria ja ilman kuittia. Yhteensä maksoimme virallisten maksujen lisäksi 60 dollaria ilman kuittia.

Siirryimme La Romanasta 3 mailia itään Casa de Campo -marinaan. Näimme delfiiniparven vähän ennen marinaa. Tämä on uusi luksusluokan marina ja marinassa on kaikki tarvittavat maahantulotoimistot. Marina maksoi 44 dollaria yöltä, mutta kokonaissumma näissä kalliimmissa satamissa saattaa jäädä halvemmaksi, koska täällä ei tarvitse erikseen maksaa lahjusrahoja.

Kävimme ilmoittautumassa Navylle. Kaveri otti meidän Boca Chica lupalapun itselleen ja sanoi että tulkaa huomenna hakemaan uusi lappu.

Kävimme aamulla hakemassa lupalapun Boca Chicaan. Purjehdimme hyvissä sivumyötäisen tuulissa, 7-8 m/s. Vikke laittoi vieheet veteen ja saimme noin 15 kiloisen Kingfishin. Kala oli iso ja virvelin vapa meni poikki. Koukut ja siimat kestivät tällä kertaa. Näimme matkalla muutaman valaan.

Boca Chican marinaan tulo oli mielenkiintoinen. Olin ottanut aikaisemmin Google Mapsista satelliittikuvat ja loppumatka tultiin niiden avulla. Karttojen mukaan marinaan voisi tulla pienen saaren itäpuolelta, mutta oikeasti siinä on riutta ja siitä pääsee vain kumiveneellä läpi. Pieni saari pitää kiertää länsipuolelta ja sisään tulossa on muutama reimari. Täällä on uusi marina ZAR-PAR Yacht-clubin jälkeen. Marinassa on Raul Medina, hän puhuu hyvää englantia ja kaikki asiat hoituivat hienosti. Tapasimme myöhemmin Lisan ja Tonin. Toni on paikallisia ja hän hoitaa yhteyksiä purjehtijoihin. Lisa on Tonin vaimo ja hän on kotoisin Ruotsista. Kävimme heidän kanssaan Boca Chicassa syömässä italialaiset pizzat. Paikan isäntä on italialainen ja pizzat olivat hyviä. Naapuriveneistä Monika ja Neil olivat istumassa vähän aikaa iltaa meidän veneellä. Monika on Grenadasta ja Neil on jenkeistä.

Täällä ei ole massapurjehduksen meininkiä vaan purjehtijat otetaan ajan kanssa vastaan ja muut purjehtijat tulevat juttelemaan. Ensivaikutelma on erittäin positiivinen. Uutta oli, että jokaisessa satamassa täytyy ilmoittautua Navylle tullessa ja lähtiessä. Lähtiessä saa lupalapun siirtyä seuraavaan satamaan. Paperiasioiden hoitaminen vaatii kärsivällisyyttä.

Saimme marinalta kyydin paikalliseen supermarkettiin. Kaupasta löytyy kaikki mitä kauppalapulla on. Hintataso on vähän halvempi kuin Suomessa. Kun ostokset oli tehty, Pablo kävi hakemassa meidät takaisin marinaan. Pablo vei meidät vielä iltapäivällä lentokentälle. Natalia ja Maire tulevat tänään ja me menemme heitä vastaan. Tulemme taksilla lentokentältä marinaan. Kuski ei ihan tarkkaan tiennyt, missä marina on, mutta yhteistyössä sekin selvisi, kyyti maksoi 25,- USD.

Lähdemme aamusta kävelylenkille paikalliseen kalasatamaan. Kalasatamassa oli monta myyntipöytää, joille paikalliset kalastajat perkasivat kaloja myyntiin. Kävelyretken jälkeen lähdimme snorklaamaan riutan lähelle. Vesi oli kuitenkin niin matalaa, että siirryimme saaren rantaan. Maire harjoitteli snorkkelin käyttöä, muutamia damselfishejäkin löytyi.

Illalla Monica ja Neil tulivat veneelle ja juttelimme niitä näitä ennen nukkumaan menoa.

Vikke, Nata ja Oona lähtivät heti auringon noustua snorklaamaan lähellä olevien saarien rantaan. Siellä oli vähän syvempää vettä ja värikkäitä kalaparvia. Kävimme aamukahvilla Neilin katamaraanissa. Otettiin projektiksi kiertää Santo Domingo päivässä. Neil ja Monica lähtivät oppaiksi, ja kaupunkiin matkattiin hyvin ilmastoidulla bussilla. Perillä käveltiin kauppakatu päästä päähän vilkuillen shopattavaa, ja Vikke ostikin bachata-musiikkityylissä käytetyn raastinrautaa muistuttavan soittimen. Kadun päässä käytiin syömässä sandwitchit ja lähdettiin samaa katua takaisin päin. Neil selosti Natalle elämänohjeita, ja päivänpäätteeksi matkattiin taksilla veneelle.

Natalia hoiti koulutehtävät ja Vikke pesi ja vahasi veneen kyljet. Läheltä löytyi hylky. Kävimme snorklaamassa hylyllä. Illalla menimme syömään marinan baariin. Rubio ja Teresa laittoivat meille paikallista possua ruuaksi. Ruokaa oli niin paljon, että Vikke kävi pyytämässä Monicankin syömään.

Lähdettiin Monican opastuksella päiväksi lähikylään kiertelemään. Käveltiin Boca Chican rantaa pitkin keskustaan moikkaillen ajoittain Monican kavereita, ja kauppakaduille päästyämme tuijoteltiin näyteikkunoita. Oona osti Natalle korvakorut lahjaksi. Oona osti jälkkärinamit italialaisesta kaupasta, jossa myytiin tuoretta leipää ja erilaisia lihatuotteita aivan kuin aidossa italialaisessa kaupassa. Monica kertoi olleensa Hotelli Hamacassa, se on korkeatasoinen hyvä hotelli ja sillä on yksityinen hiekkaranta. Hotellin lähellä on hyvät snorklauspaikat. Aikamme palloiltuamme lähdimme rantaa pitkin takaisin marinaa kohti, ja pysähdyttiin syömään Monican ystävien ylläpitämään rantaravintolaan. Monica järjesti meille kyydin takaisin marinaan. Autosta oli otettu takapenkki pois rakennustarvikkeiden kuljetusta varten, mutta se ei haitannut meidän matkaa. Käytiin supermarketissa ostoksilla.

Natan ja Tarjan sukelluspäivä koitti vihdoin. Matkattiin 0830 sukellusliikkeelle dingyllä, ja yhdeksän jälkeen lähdettiin veneellä kohti riutan ulkopuolta. Toisena sukellusparina seuranamme olivat jenkkiläiset Hope ja hänen poikaystävänsä Steven. Sukelsimme kymmeneen metriin, ja näimme paljon erilaisia kaloja ja koralleja, eikä veden alla ehtinyt tulla tylsää. Muut sukelsivat vielä toisen, syvemmän sukelluksen meidän odotellessa veneessä aurinkoa paistatellen. Meidän sukeltaessa Oona, Vikke ja Maire kävivät rannalla ja snorklaamassa. Monicankin piti olla heidän kanssaan, mutta he eivät törmänneet missään vaiheessa, joten Monicalla oli Pöyry-vapaa päivä. Snorklauksen jälkeen kävimme syömässä Teresan ja Rubion luona. Maire söi mustekalarenkaita, Nata söi snapperia ja muille tuli paikallisia liharuokia. Illalla Oona ja Vikke katselivat marinassa piirrettyjä Natan ja Tarjan höpöttäessä Monican ja ravintolaomistajien Rubion ja Teresan kanssa. Pakito kävi tervehtimässä meitä välillä, hänellä oli vapaapäivä marinan töistä tänään. Mainittakoon, että paikallinen Presidente-olut on ihan juotavaa. Samalla reissulla tuli pestyä kaikki pyykitkin puhtaiksi.

Saimme aamulla lupalapun Navyltä. Raul oli hoitanut kaiken valmiiksi ja asiat hoituivat helposti. ZAR-PAR –marina on hyvä, siisti ja turvallinen marina, jossa on lämmin suihkuvesi ja kielitaitoinen Raul hoitamassa asioita. Saimme Raulilta cd:llä Dominikaanisesta tasavallasta tehdyn purjehdusoppaan. Se löytyy myös netistä

Lähdettiin matkalle Isla Catalinaan, mutta matkalla vessa hajosi, joten päädyimme Casa de Campoon välietapille. Päivä meni matkatessa sekä aurinkoa ottaessa, ja illalla käytiin hienossa italialaisessa ravintolassa syömässä sisäfilepihvit.

Vikke aloitti aamusta vessan korjauksen. Lähdimme Mairen, Natan ja Oonan kanssa käymään sillä aikaa kaupoissa. Läheltä löytyvät pankkiautomaatit, elokuvateatteri, ravintoloita ja supermarketti. Kauppa on hyvin varusteltu ja sieltä löytyvät kaikki tarvittavat tavarat. Poika pakkasi kaikki tavarat kärryyn ja kuskasi ne meille veneelle. Vikke sai vessan korjattua, se oli täynnä karkeata purua. Natalia toi tullessaan vessaan uudet tiivisteet ja nekin tuli vaihdettua samalla. Nyt vessa toimii hienosti.

Kävimme suihkussa ja hakemassa lupalapun Navyltä ja suunnistimme kohti Isla Saonaa. Matka kesti kolme tuntia, koko matkan oli vastatuuli. Ehdimme hyvin perille ennen pimeää ja ankkuroimme Isla Saonan edustalle. Emme lähteneet enää illalla käymään Navyn luona, mennään sitten aamulla. Katselimme kaunista auringonlaskua papayjaa syöden.

Yö sujui hyvin, sopiva tuuli vilvoitti ja piti hyttyset loitolla. Navyn vene tuli ennen seitsemää kysymään kulkupaperia. Meillä oli paperi Casa de Camposta Isla Saonaan ja he olivat tyytyväisiä luettuaan paperin. Kerroin heille, että olemme ankkurissa viisi yötä. Tällä kertaa he antoivat paperin meille takaisin ja sanoivat, että meidän täytyy käydä ilmoittautumassa ennen lähtöä.

Lähdimme aamupäivällä käymään rannalla. Siellä oli aurinkotuoleja ja ruokapöytiä valmiina odottamassa turisteja päiväreissulle. Nuori kaveri tuli juttelemaan meille, mutta hän puhui pelkästään espanjaa. Hän kävi hakemassa vanhan kalastajan, joka puhui meidän kanssa englantia. Koko päivän rannalla liikkuu katamaraaneja, jotka tuovat ihmisiä päiväristeilylle. Moottoriveneet hakevat mantereelta ison määrän turisteja päiväksi uimaan, syömään ja nauttimaan päivästä merellä.

Snorklailemme rannan tuntumassa, Oona ja Nata jatkavat uimista vielä veneellä. Heillä oli hauskaa hyppiä veteen veneestä. Päivä on tuulinen.

Oona ja Natalia tekevät herkullisen lettukakun ja juomme synttärikahvit. Pelaamme illalla korttia. Nata opetti meille uuden pelin, Samban. Se on hyvin mielenkiintoinen peli ja aika kului kuin siivillä.

Yö on tuulinen ja vettäkin ripsautti vähäsen. Siirrymme vähän pohjoisempaan hiekkarannan tuntumaan. Vettä on vain pari metriä ja pohja on hiekkapohja.

Lähdemme rantaan uimaan, snorklailemaan ja ottamaan aurinkoa. Rannalla oli niin paljon polttiaisia, että hiekalla ei voinut maata yhtään. Rantavesi oli matalaa pitkälle ja aurinko oli lämmittänyt sen reilusti yli 30 asteiseksi. Tämä näyttää ja tuntuu aivan paratiisisaarelta. Hienon hienoa valkoista hiekkaa, turkoosi vesi, aurinkoa, palmuja ja perhe ympärillä, mitä muuta voisi enää toivoa. Koko porukka olisi halunnut jäädä veteen lillumaan loppupäiväksi.

Päivän päätteeksi nautittiin kannella auringonlaskusta. Pelasimme illalla vielä muutaman kierroksen Sambaa.