LOKIKIRJA 6
Tästä hyvä säälinkki SÄÄ
Koordinaattihaku
haku
Kuvia Karibialta helmikuu 2010
Kuvia Karibialta huhtikuu 2010
Kuvia Karibialta toukokuu 2010
Natalia, Kalle ja Jussi lähtivät matkaamaan kohti Azoreita.
Hannu, Oona ja Marko olivat menneet jo aikaisemmin Lissaboniin, josta
he matkasivat aamulennolla Hortaan. Helsingistä lähteneet
jäivät kuitenkin jumiin Lissaboniin, kun he eivät
ehtineetkään päivän viimeiselle Hortan lennolle
Frankfurtista tulleen lennon oltua puolisen tuntia
myöhässä. Lentoyhtiö tarjosi kuitenkin tunnin
tutkailun jälkeen heille yön hotellissa sekä illallisen
hotellin ravintolassa. Aamulla Hortaan lentäneet
löysivät Hortasta veneen, jonka sisus oli kattoon asti
täynnä kaapeista tyhjennettyä tavaraa, ja heidän
iltansa kului tavaroille paikkoja etsiessä. Seuraavalle
päivälle oli vielä sovittava keulapurjeiden
viritystä purjemiehen kanssa. Illan päätteeksi
kylmät oluet maistuivat hyvin.
18.6.2011
Lissabonissa yöpyneet Kalle, Natalia ja Jussi
pääsivät aamun lennolla Hortaan, josta Hannu haki
vuokratulla Fordilla heidät veneelle. Matkalla veneelle he
kävivät kurkkaamassa paikallisen supermarketin tarjonnan,
tutkien kaupan erikoisruokavaliotarjontaa. Veneelle
päästyään kokiksi ilmoittautunut Jussi teki
ensimmäisen ruokansa, jonka jälkeen kaikki paitsi Jussi
lähtivät tarkistamaan rannan veden lämpötilan. Vesi
osoittautui sopivan lämpimäksi, toisin kuin rannan hiekka
joka poltti varpaita kuin hella.
Takaisintullessa veneeltä löytyi Markolle ja Jussille
viittova poliisi, jonka asiaksi paljastui selvittelyn jälkeen
vuosi sitten tapahtunut, Hannun todistama ankkurivarkaus. Poliisi oli
tullut pyytämään Hannua todistajaksi ankkurin varastusta
käsittelevään kuulusteluun.Täällä asiat,
jotka eivät heti selviä, eivät
selvästikään vaivu unholaan, vaan saattavat palata
pitemmänkin ajan kuluttua selvitykseen.
19.6.2011
Aamupäivällä aamupalan jälkeen Kalle ja Natalia
lähtivät ensimmäiselle sukellukselleen. Tarkoituksena
oli puhdistaa potkuri, johon oli vuoden aikana kertynyt melkoisesti
simpukkaa. Samalla he kokeilivat kuivapukujen sopivuutta, joka
paljastui hieman kehnoksi ainakin Natalian kohdalla Tarjan puvun
ollessa melko tilava. Sukelluksen, suihkun ja päiväunien
jälkeen kaikki lähtivät saarentutkimiskierrokselle,
jolla he kävivät katsastamassa tulivuorenpurkauksessa toiseen
kerrokseen asti hautautuneen majakan. Sää on ollut
tähän mennessä melko pilvistä, joten rannalla ei
aikaa ole paljon vietetty.
20.6.2011
Aamu alkoi sateella. Kun muuta tekemistä ei kylmässä
ulkoilmassa ollut, aloitettiin ruokatarpeiden inventaario. Luukkujen
alta löytyi kaikenlaisia purkkeja, joita sitten kirjailtiin
koneelle. Ruokaa löytyi valtavia määriä, josta
tosin suuri osa oli mennyt 2009 ja 2010 vanhaksi. Inventaariosta
viisastuneina muut paitsi Hannu ja Marko lähtivät kauppaan
täydentämään varastoja. Papuja ja
säilykenakkeja tuli ostettua isompi määrä.
Kauppareissun jälkeen muut paitsi Hannu, joka jäi Jan-Pierren
kanssa asentelemaan keulapurjeen osia, lähtivät
käymään Peter’s Cafessa, jossa valaanhammasmuseo
pitää majaa. He kuitenkin joivat kahvia ja limuja ja
tuijottivat kymmeniä lippuja ja kirjeitä joita purjehtijat
ovat kahvilaan jättäneet. Illalla Oona halusi vielä
uimaan, joten Kalle, Natalia, Jussi ja Hannu lähtivät
hänen kanssaan rannalle. Aurinko ei paistanut oikeastaan koko
päivänä, mutta silti Kalle ja Oona uskaltautuivat 19
asteiseen veteen hetkeksi aikaa.
21.6.2011
Tänään oli Hannun merkittävä
salapoliisipäivä. Kolmen aikaan hänen piti mennä
poliisiasemalle, jonne hän käveli varuillaan
yllätysiskun varalta. Perillä häneltä kyseltiin
ankkurivarkaan tuntomerkkejä, ja poliisit olivatkin
tyytyväisiä kuullessaan yhteneväisen kuvauksen aiempiin
kommentteihin nähden. Loppujenlopuksi todistajana olo ei
ilmeisesti ollut sen ihmeellisempää.
Suunnitelmissa olisi lähteä huomenna tai ylihuomenna. Tuulten
ollessa hieman epävarmoja, vaihdellen kolmen-neljän
päivän sykleissä, päätti Hannu ottaa
mittatikun ja kartat esiin ja laskea tarkkaan tuulten suomat
etenemismahdollisuudet.
Illalla Ralf toi vuoden korjauksessa olleet purjeet takaisin. Pienempi
rullapurje nostettiin paikalleen vain jotta voitiin huomata, että
se oli viitisen senttiä liian pitkä. Onneksi Ralf ei ollut
vielä lähtenyt, joten pienen suostuttelun jälkeen
hän suostui kiirehtimään purjeen
hienosäädön seuraavalle päivälle: aiomme
nimittäin lähteä puolenpäivän jälkeen
tuulten ollessa hyvät.
22.6.2011
38.36.222 N
28.32.385 W
Lähtöhetki häämöttää! Viimeistä
purjetta odotellessa Oona, Natalia ja Kalle lähtivät
viimeiselle kauppareissulle hakemaan tuoreruokia. Kassalla he
tutustuivat portugalilaiseen mieheen, joka oli käynyt Suomessa
Helsingissä ja Turussa. Mies tarjoutui viemään
kauppamatkaajat satamaan. Kauppareissun jälkeen kaikki
lähtivät vielä syömään mahdollisimman
epäterveellistä ruokaa, kun tiedossa on kahdeksi seuraavaksi
viikoksi pelkkää purkkiruokaa.
Purjeen saavuttua lähtö tapahtui kello 13:30, ja heti sataman
suuaukolla nostettiin isopurje. Hieman ulompana testattiin genoaa
uuden, toisen keulapurjeen kanssa, mutta pienempi keulapurje
päätettiin rullata takaisin kun tuuli tuli liian takaa
kahdelle purjeelle. Saarien välissä tuuli ja aallot
heittelivät minne sattui, joten alku oli hieman heiluvaa.
25.6.2011
43.37.328 N
23.44.977 W
Avomerellä matkaaminen ei ole kovinkaan tapahtumarikasta puuhaa.
Toissapäivänä, eilen ja tänään Marko ja
Kalle ovat bongailleet eläimiä. Näköpiiriin osui
ainakin 3 parvea delfiinejä ja 2 kilpikonnaa (sekä ajelehtiva
laudanpala). Veneessä on selvästi kahdenlaisia
matkaajatyyppejä: toiset pitävät vointinsa kurissa
olemalla suurimman osan päivästä ulkona, kun toiset taas
makoilevat sisällä. Aallot kasvoivat eilen hieman
suuremmiksi, ja ne ovat nyt noin 3 metrisiä. Kokemattomammille
keikutus aiheuttaa päänvaivaa, mutta kun saman tavaran
pudottaa neljännen kerran, alkaa asioista kiinnipitäminen
iskostua selkärankaan. Ärräpäitä satelee
kuitenkin vielä harva se tunti. Eilen oli myös
suihkupäivä. Onneksi lämmintä vettä riitti
jopa kuudelle ihmiselle.
Tänään on ollut sateinen päivä. tuuli on
tyyntynyt, ja mainingit laimentuneet, joten keikutusta ei ole
enää niin paljon. Yksi kuomun vetoketjuista meinaa sanoa
itsensä irti, mutta pienellä fiksauksella se toimii ainakin
vielä.
GPS:stä on hauska bongailla vedenalaisia vuoria: ”Hei, nyt ollaan Mont Crumbin huipulla!”
28.6.2011
44.20.64 N
16.33.53 W
Pari edellistä päivää ovat olleet melko rauhallista
rutiinia aamupala - aamu-unet -
päiväpala/päivällinen - ruokalepo - illallinen -
vahtivuoron etu-unet - vahtivuorot - aamupala. Aurinko ei ole
kauheasti paistellut ja Nata ja Oona ovat tehneet pääruoiksi
perunamuussit ja letut sun muut.
Viime yönä tapahtui ensimmäiset yöhavainnot. Natan
ja Kallen tuplavahtivuorossa yhdentoista aikaan ilmestyi taivaanrantaan
kaksi kajoa. Toinen osoittautui kalastusveneeksi joka oli
jättänyt jonkinmoisen rysän vilkuttamaan valojaan
keskelle merta. Markon antaneen konsultaation jälkeen tilanne
selvisi nopeasti. Puolen tunnin jälkeen eteen sitten ilmestyikin
noin neljä kajoa. Hetken päästä kajojen
määrä vielä lisääntyi, ja ensimmäiet
kajot muuttuivat valoiksi: oranssia/keltaista valoa vilkuttavia
rysiä. Niitä olikin pitkä rivi, erilaisia vilkkuja nokan
oikealta puolelta vasemmalle. Niitä ja ainakin kolmea
kalastusvenettä ihmeteltiin sitten Markon ja Hannun kanssa ja
päätettiin mennä surutta läpi: "Ei ne voi laittaa
mitään pinnassa kulkevia verkkoja Atlantille." Marko
jätettiin vahtiin, ja hän saikin heti tekemistä kun AIS
näytti kolmen merimailin päässä suoraan edessä
kalastusveneen. Heti väistöliikkeiden aloituksen jälkeen
myös takapuolelle ilmestyi kalastusvene. Mitä lie tulivat
tutkimaan, että onko meillä rehelliset aikeet heidän
kalavesillään... Jokatapauksessa tämä oli
tapahtumarikkain yö tähän mennessä.
Rauhallisen ja tasaisen yön jälkeen aamulla miehistö
herätettiin huudolla "Nyt tehdään historiaa!
HERÄTYS!" Ideana oli kahden keulapurjeen lisäksi nostaa
vielä genaakkeri, eli leudon tuulen vuoksi kippari halusi
purjehtia neljällä purjeella! Purje nousi kauniisti
keulapurjeiden taakse, ja Jussi toimi ruorimiehenä Hannun tiukassa
komennossa.
30.6.2011
Espanjan rannikko, etäisyys min. 40 mailia
Yöllä voimistunut tuuli jatkoi voimistumistaan koko
päivän. Märkien patjojen takia nukkumapaikat olivat
hieman kortilla, mutta keulaan ei silti ollut yöllä
minkäänlaista hinkua kenelläkään.
Päivän aikana aallot kasvoivat nelimetrisiksi, ja koko
päivä oli pelkkää keinumisen kummastelua. Iltaa
myöten tuuli jatkoi yltymistään, ja 19 m/s vastatuulen
pompottaessa Hannu päätti, että on turvallisempaa
vaihtaa kohdesatama La Coruna hieman edellistä
eteläisempään Porto de Camariñasiin. Kun kurssia
vaihdettiin, yltyi tuuli edelleen, ja kaiken lisäksi satuimme
olemaan vielä laivaväylällä. Yksi laiva kävi
jopa 250 metrin päässä, ja katsoimme vain haikaillen
kuinka rauhallisesti laiva huojui eteenpäin. AIS:iin ilmestyi
laiva toisensa perään, ja yhtä aikaa niitä saattoi
olla 10 GPS:n näytöllä. Mielenkiintoinen tapaus oli
eräs laiva, jonka AIS-täplä oli väärin
päin laivan kulkusuuntaan nähden, eli näytti kuin se
olisi peruuttanut ohitsemme. Tuuli kävi kovimmillaan 25 m/s:ssa,
ja sivuaalloissa laivojen väisteleminen alkoi käydä jo
työstä. Kun seuraavana aamuna päästiin satamaan,
oli maalle astuminen melko taivaallista yhdelle sun toiselle, kiitos
öisen röykytyksen ja tässä vaiheessa
läpimärkien patjojen/vaatteiden/lattioiden/kaappien.
1.7.2011
Vene täynnä uupuneita matkaajia saapui Camariñaksen
satamaan aamulla viiden aikaan. Laitureissa oli paljon tilaa, eikä
satamassa tuullut juuri yhtään sen lahdelmaisen sijainnin
ansiosta. Kun satamatoimisto oli vielä kiinni, alkoivat Marko ja
Jussi pakkaamaan aikansa kuluksi, sillä he olivat
päättäneet lähteä tästä satamasta
kotiin. Tyhjensimme myös lähes kaikki patjat ja peitot ulos
kuivumaan merivedestä. Satamatoimiston auettua kaikki
kävivät lämpimässä suihkussa
pesemässä edellisyön suolavedet hiuksista, minkä
jälkeen Marko ja Jussi kävivät
selvittämässä reittinsä kotiin. Heidän tulee
matkata bussilla Santiago de Compostelaan, josta he lentävät
Madridin ja Frankfurtin tai Wienin kautta Suomeen.
Oona ja Hannu muistelivat olleensa tässä satamassa kaksi
vuotta sitten, joten paikan tulisi olla heille tuttu. Ennen Markon ja
Jussin lähtöä koko porukka kävi
syömässä herkullista paellaa rantakuppilassa. Kun Marko
ja Jussi oli vilkutettu bussiin, vaihdettiin kuivuneet patjat
märkiin vaatteisiin, joita riitti koko kannen täydeltä.
Kyseiset vaatteet viedään vielä seuraavana
päivänä pesulaan, mutta kuivia vaatteita on mukavampi
kantaa kuin likimärkiä.
Iltapäivällä Nata, Kalle ja Oona lähtivät
käymään uimarannalla kuuman (+30C) päivän
kunniaksi. Rantaan oli jonkun verran kävelymatkaa, sillä se
sijaitsi kaupungin toisella puolella. Vesi oli melko kylmää,
mutta kaikki kävivät kuitenkin kastautumassa. Merilevä
oli kerännyt paljon kaloja rannan tuntumaan, joten snorklaus
onnistui hyvin. Illalla kaikki veneelle jääneet
lähtivät vielä katselemaan paikallista perjantai-illan
menoa rantakuppiloihin, joissa hälinää riittikin melko
paljon. Marinan kuppilassa oli myös selvästi jonkinlaiset
venekerhon juhlat, joissa he grillasivat kalaa ja lauloivat
iltamyöhään.
4.7.2011
Eilinen ja tämä päivä ovat olleet aivan
samanlaiset. Aamupalaksi on mukava syödä tuoretta
leipää ja tuoreita vihanneksia, ja tuhdin siitä tekee
kananmuna- ja makkaraviipaleet. Aamupäivällä hoidetaan
veneeseen liittyviä asioita kuten kauppareissut ja kuomun
paikkaus, jonka jälkeen Nata, Kalle ja Oona (lauantaina myös
Hannu) ovat lähteneet uimaan rannalle. Lauantaina löysimme
todella laadukkaan rantaravintolan aivan lähimmän rannan
taaimmasta päädystä. Sieltä saatu kala oli
mehukasta ja hyvin maustettua, eivätkä jälkiruoatkaan
jääneet pääruoan varjoon tuoreine hedelmineen.
Ravintolan myyjä on espanjalainen Harley Davidson –kuski,
joka kertoilee tarinoita reissuiltaan Euroopassa.
Lauantai-iltana marinan ravintolassa oli taas juhlat, joissa
tällä kertaa soitti myös bändi. Bändi soitti
paljon tunnettuja biisejä, ja grillistä sai hakea sardiineja
mahansa kipeäksi. Veneellä paistettiin vielä lettuja,
kun edellisviikolla oli jäänyt puolikas taikina yhdestä
ruoasta. Näillä näkymin lähdetään matkaan
tiistaiaamuna, jolloin osumme sopiviin väleihin tuulten ja
aaltojen suhteen.
5.7.2011
Suunnitelmana oli lähteä aamulla auringon noustua, mutta
Hannu katsoi tuulten olevan suotuisammat, jos lähtöä
viivästytetään puoleen päivään. Nuoriso
ei pistänyt pidempiä yöunia pahakseen. Hannu kiertelee
aina aamuisin satamien ympäristöjä ja kun kylän
kaupoista ei kaivattua leipäveistä meinannut
löytyä, korjasi hän ajankulukseen
leipäveitsenpuutteen hiomalla vanhasta perusveitsestä
sahalaitaisen. Nyt siivuttuvat niin tomaatit kuin tuoreet
leivätkin. Myös veneen puupinta sai uuden lakkapinnan vanhan
jo ollessa melko rapistunut.
Lähtö kohti Isoa-Britanniaa sujui mukavasti yöllisten
sadepilvien hieman rakoillessa, ja samoihin aikoihin lähti
satamasta monta muutakin venettä. Yksi vene lähti jopa samaan
suuntaan kanssamme ja saimme aikaan (ainakin omasta mielestämme)
pienen kisailunpoikasen kun ohittelimme vuorotellen päivän
edetessä toisiamme. Genaakkerista oli hyötyä miedolla
5-6 m/s:n tuulella.
6.7.2011
46.06.445
07.11.987
Koko yön kuljimme laivareitin viertä, joten valoa ja
vilskettä riitti kiireeksi asti. Kohdallemme ei kuitenkaan osunut
yhtään laivaa, joten saimme rauhassa seurata ruuhkaa
vierestä. Päivällä tuuli alkoi yltyä ja
aallotkin nousivat nelimetrisiksi. Iltapäivällä menoon
lisättiin vielä sadekuurojen tuomat puuskittaiset 20 m/s:n
tuulet, joten meno kävi välillä hieman rajun puolella.
Puolelta toiselle keikkuminen on kuitenkin jo käynyt tutuksi ja
vain Kalle ja Oona ovat enää pahoinvointilaastarikuurilla.
Azoreilta matkatessa totesimme, että tuoretuotteet
säilyvät jo ihan hyvin pidemmänkin aikaa, joten
hamstrasimme salaattitarvikkeita ennen lähtöä. Olemme
nyt jo kolmena päivänä syöneet tonnikalasalaattia
ja se onkin hyvää vaihtelua normaaleihin venepurkkiruokiin
verrattuna.
8.7.2011
Queen Anne´s Battery, Plymouth
Hannu purjehti yöllä niin kovaa kuin pystyi. Tämän
ansiosta hän ilmoitti aamulla: ”Käviskö suihku
maissa?” Matkaa oli jäljellä 11 tuntia. Suuntana oli
Plymouth, joka oli tuulellisesti ja matkallisesti hyvässä
paikassa. Kun matkan kesto oli tiedossa, alkoi armoton odotus ja koko
päivä tuntui erittäin pitkältä. Illansuussa
maa alkoi häämöttää ja kauniin auringonlaskun
saattelemana sujahdimme Queen Anne´s Battery –nimiseen
satamaan. Paikanetsintäämme säesti rannan juhlat, joissa
bändi soitti cover-musiikkina mm. Metallicaa ja juomalauluja
(kiitos taas perjantain). Brittiläiseen satamaan saapuminen
kansanmusiikin voimin tuntui hieman koomiselta ja satamatoimiston oltua
kiinni jäimmekin veneen kannelle kuuntelemaan musiikkia
yömyöhään.
9.7.2011
Tämä päivä oli odottelupäivä. Tarjan oli
määrä saapua illalla bussilla Plymouthin bussiasemalle,
joten koko päiväksi oli keksittävä jotakin
tekemistä. Hannu ilmoitti heti tekevänsä
korjaustöitä veneen keulapurjeen asennukseen ja sanoi
olevansa valmis maksamamaan nuorison pois pariksi tunniksi. Kalle, Nata
ja Oona lähtivät siis National Marine Aquariumiin katselemaan
kaloja. Paikan altaissa oli Plymouthin paikallisia kaloja kuten
myös Atlantin yleisimpiä lajeja. Kohokohta oli toisen
maailmansodan aikana Pohjois-Atlantille pudonneen lentokoneen
jäljennös monimetrisessä kala-hai-rausku-altaassa, jota
sai katsella eri kerroksista.
Aquariumin jälkeen he kävelivät satama-altaan
ympäri, mikä osoittautuikin pidemmäksi matkaksi kuin
aluksi oli näyttänyt. Matkan varrelta löytyi kuitenkin
ainakin neljä marinaa ja lukematon määrä kahviloita
ja hienoja taloja, joten tylsäksi ei kävely ainakaan tullut.
Heidän kävellessään Hannu oli rakentanut uudelle
rullapuomille tuen lasikuiturunkoon, kun puomin kiristys näytti
nostavan kannen koholleen.
Illalla kaikki lähtivät ottamaan Tarjaa vastaan, mutta kun
aikaa varattiin hieman reilusti (4 tuntia) ehdittiin bussiaseman
ympärykset kiertää melko tarkasti ympäri. Matkan
varrelta löytyi pari mukavaa pubia, joissa tarjottiin paikallisia
oluita. Ihmetystä aiheutti kasa mellakkapoliiseja ilmeisen
tyhjänpanttisina, jotka tarkastelun jälkeen ilmenivät
fasisminvastaisen, rumpumusiikilla höystetyn
pienoismielenosoituksen hillitsijöiksi. Kun Tarja 25 yli
yhdeksän viimein saapui, käytiin vielä illan kuluksi (ja
vessatarpeen tyydytykseksi) syömässä intialaisessa
ravintolassa aivan liikaa hyvää ruokaa.
10.7.2011
Tarja ja Hannu heräsivät aamulla jo kuuden aikaan, joten he
päättivät lähteä tarkastamaan sataman
veneilytarvikekaupan sisällön. Kun Kalle ja Nata
lähtivät herättyään käymään
suihkussa, tuli heitä vastaa kahta kokoontaitettavaa
pyörää ja paria fenderiä raahavat Tarja ja Hannu,
jotka olivat tehneet löytöjä käytettyjen tuotteiden
joukosta. Uudet pyörät kiilsivät uutuuttaan ja Hannu oli
löytänyt kauan etsimänsä askelmafenderin, jonka voi
sitoa veneen kylkeen portaaksi.
Tarjalla oli vielä asioita hoidettevanaan, joten Hannu, Kalle,
Nata ja Oona päättivät lähteä kokeilemaan
Brittiläistä erikoisuutta eli Fish and Chipsejä. Monesta
vierekkäisestä myyntipisteestä valittiin se, jossa oli
suurin jono. Neljä annosta ostettuaan, he muistivat taas, miksi
yhden olisi aina hyvä jättää tilaamatta:
jämistä saatiin kasaan vielä puolitoista annosta
veneelle vietäväksi. Ruoan päätteeksi
päätettiin, ettei pariin päivään paisteta
mitään rasvassa…
Iltapäivällä lähdettiin kohti ankkuripaikkaa, jonne
ei ollut kuin muutaman tunnin purjehdus. Paikanpäältä
löytyi paikallinen hienostoalue, josta löytyi myös
poijupaikka. Jäätiin siis sinne yhdeksi yöksi.
12.7.2011
Eilen matkattiin koko päivä Weymouthiin. Matkalla ei tuullut
metrin metriä, joten oli hyvä ilma hioa kannen lakkausta
uuteen uskoon. Perille päästyämme oli jo yö, joten
paikkaa ei ehditty tutkia ollenkaan, koska tänään
lähdettiin kolmelta aamulla aikaisin liikkeelle.
Määränpäänä oli Yarmouth, joka sijaitsee
Isle of Wight –saarella. Perille saavuttiin puolen
päivän aikoihin ja loppumatkasta oli ainakin kolmen metrin
vastavirta matkaa hidastamassa.
Paikka on melko pieni ja kylä sisältää kaiken
tarpeellisen mitä elämiseen tarvitsee. On posti, yksi
pankkiautomaatti, kauppa ja ravintola. Käytiin
syömässä maksaa ja fish ’n’ chipsejä ja
maisteltiin paikallisia oluita. Saarella on yksi panimo, jonka olut on
melko maukasta.
13.7.2011
Suunnitelmat saattavat muuttua lyhyelläkin varoitusajalla. Hannu
oli nähnyt puuveistämön mainoksen, ja otettuaan
yhteyttä sinne hän ilmoitti, että vene saattaakin
jäädä Yarmouthiin kannen korjaukseen vuodeksi.
Yrityksestä kävi mies katsomassa venettä ja hän
pyysi meitä katsomaan heidän tekemiään
venekorjauksia. Kävimme katsomassa heidän tiluksillaan
hienosti työstettyjä puuveneitä ja restauroituja kansia
ja työn jälki vakuutti Hannun. Vielä kun tuntiveloitus
on täällä puolet Suomen hintatasosta,
päätettiin vene jättää tänne korjaukseen.
Vuotava kansi avataan ja korjataan ja tilalle tulevaksi pinnaksi onkin
sitten useampia vaihtoehtoja, joista keskustellaan
sähköpostin välityksellä.
Lisätietoja saamme perjantaina ja vene voidaan luultavasti
luovuttaa viikon sisällä eteenpäin. Sen aikaa pysymme
täällä ja tutkimme saaren läpikotaisin.
Tänään iltapäivällä lähdimme
vielä tutkimaan bussilla lähialueita. Ostimme seitsemän
päivän perhelipun, jolla tällä kertaa matkasimme
Alum Bayhin ja Totlandiin pieneen pubiin. Paikalliset oluet ovat
hapottomia ja tarjoillaan lämpiminä, jolloin niiden maut
tulevat hyvin esiin.
14.7.2011
Miehistö sai herätyksen klo 0700 jolloin kapteeni käski
miehistön veneen vahaukseen. Eilisen rankan yön jälkeen
kuitenkin miehistö heräsi hieman myöhemmin, jolloin
tehtävä oli muuttunut jo sukelluspullojen
täyttöön tarkoitetun kompressorin putsaamiseksi. Kun
kompressori oli saatu osittain pinnoitettua uudelleen asian mukaisella
pinnoitteella (metallilakalla joka lupasi 5 vuoden suojan ruostuneille
pinnoille), miehistö jatkoi lounaan parissa. Sen jäkeen
jatkettiin bussimatkailua saaren halki. Saaren keskustasta löytyy
hyvinkin isohko kaupunki, Newport, josta menevät suurin osa
bussilinjoista. Määränpäänä oli saaren
toiselle puolella oleva uimaranta, mutta jopa Oona totesi ilman olevan
liian kylmä uimiseen. Päätimme mennä
syömään tyhjimpään ja halvimpaan rantabaariin,
josta tilasimme paikan halvimmat oluet sekä kolme ruoka-annosta,
joista koko miehistö sai tarpeeksi ravintoa seuraavan
päivän kapteenin päiväkäskyn toteuttamiseen.
Vaikka paikka ei hienoin ja kallein ollutkaan, oli ruoka erittäin
hyvää. Paikan nimi oli Ruby’s, jos joku Sandowniin
sattuu päätymään.
15.7.2011
Aamu alkoi riisipuuron syönnillä, jonka aikana
päivän tavoitteeksi Tarja, Nata, Oona ja Kalle ottivat
paikallisen panimon löytämisen. Sataman
työntekijältä saimme selvitetyksi lähellä
olevan panimon sijainnin noin suurin piirtein. Sijaintia tarkennettiin
Google Mapsin avulla. Tällä aikaa Tarja oli leiponut
ruisleipiä ja Vikke oli vahannut osan venettä. Aamutoimien
ohessa Nata ja Kalle selvittivät, että läheltä
menevä bussi menee todellakin sinne missä oletimme panimon
sijaitsevan. Tämä tosin osoittautui hieman turhaksi,
sillä seuraava bussikuski ei tiennyt koko panimon sijaintia.
Bussissa kysyimme vielä tarkennusta millä pysäkillä
meidän tulisi jäädä pois. Ohjeen avulla
pääsimmekin hyvin lähellä lopullista sijaintia.
Matka jatkui neuvoja kyselemällä läheisestä
hevostarvikeliikkeestä, josta saimme neuvot pienen matkan
päässä olevaan panimon konttoriin. Konttorille
päästyämme, kysyimme olisiko mahdollista saada kierros
panimolla. Toimistolta soittivat itse panimoon olutmestarille. Panimo
ei ollut lähellä konttoria mutta kuitenkin kävelymatkan
päässä. Olutmestari sanoi, että panimokierros
onnistuu. Kävely jatkui takaisin siihen suuntaan mistä olimme
tulleet ja samaan risteykseen mihin bussissa olimme saaneet neuvon.
Panimo itsessään oli aika pieni, noin isohkon autotallin
kokoinen, 80 neliöinen. Panimossa oli kolme isoa tankkia sekä
jäähdytys että mäskintekovälineet. Satuimme
juuri sopivasti hiivanlisäysvaiheen kohdalla saapumaan paikalle.
Panimomestari selitti hyvin yksityiskohtaisesti koko oluentekoprosessin
sekä mistä aineksista saadaan mitäkin ominaisuutta
olueen, saimme jopa pieniä maistiaisia oluen eri vaiheista.
Panimokierroksen jälkeen matka jatkui kohti pubia, jonka
panimomestari neuvoi meille. Ostimme ruokajuomiksi panimomestarin
tekemää olutta, Island ales prewery. Pubista matka jatkui
kävellen kohti saaren keskustaa, jossa ehdimme käydä
vain ruokakaupassa, sillä kaikki kaupat olivat menneet kiinni jo
puoli kuusi. Tämän jälkeen palasimme takaisin veneelle,
jossa katsoimme Nanny McPhee –elokuvan.
16.7.2011
Lähdemme aamiaisen jälkeen Newportiin ostoksille. Kiertelemme
kaupoissa, hintataso on ihan kohtuullinen. Vikke lähtee
käymään bussilla Cowesissa. Siellä on vanhoja
puuveneitä ja purjehduskisat. Bussit ovat usein puoli tuntia
myöhässä, taitaa jäädä vuoroja
välistä.
17.7.2011
Kävelemme läheiseen Fort Victorian linnoitukseen. Sinne on
laitettu planetaario- ja akvaarionäyttelyt. Akvaarioissa oli
paljon tuttuja kaloja, rauskuja, haita, mureenoita ja rapuja. Kaikki
eivät näyttäneet kovin onnellisilta.
Pelaamme illalla rummikubea marinaofficessa ja pesemme koneellisen pyykkiä.
18.7.2011
Lähdemme jo yhdeksältä kohti Hill Farmin
ratsastustalleja. 7:n bussi meni juuri ja jatkamme kävellen
talleille. Oona, Nata, Kalle ja Tarja pääsivät tunniksi
ratsastamaan maastoon. Hevoset olivat mukavia ja ratsastus sujui hyvin.
Kalle ei ole juurikaan ratsastanut aikaisemmin ja etenimme
rauhallisesti. Nata ja Tarja saivat laukatakin muutaman
pätkän. Maastoratsastuksen jälkeen Nata ja Oona saivat
vielä estetunnin. Estekentällä oli pohjana murskattuja
autonrenkaita. Tunnin jälkeen Nata ja Oona olivat aika
väsyneen oloisia. Vikke lähti bussilla saarikierrokselle.
Kävimme illalla syömässä Yarmothin parhaassa
ruokapaikassa, On the Rocksissa. Ruoka tuotiin pöytään
isoissa vadeissa, joissa oli keskellä tulikuuma kivi. Jokainen
paistoi kivellä oman ruokansa kypsäksi. Lisukkeina oli
ranskalaisia ja kreikkalaista salaattia. Tilasimme erilajisia
mereneläviä, simpukoita, katkarapuja ja tonnikalaa. Vikke
olisi halunnut lammasta, mutta se oli jo loppunut.
Naapuripöydässä oli liha-annos ja sekin paistettiin
samalla lailla kiven päällä.
19.7.2011
Kalle lähti jo aamuvarhaisella lautalla Lymingtoniin ja sieltä bussilla Heathrown kentälle kohti kotia.
Vikke laittaa purjeita kasaan ja odotamme veneen laittajalta viestiä korjauksesta.